Auringon pistoksia vai ihan pelkkiä pistoksia??? (ts. mitähän mä nyt täällä taas selitän!)

Huh...tunnen itseni jotenkin uupuneeksi. En tiedä johtuuko auringosta vai uudesta seisomatyöstä, jonka aloitin, johon en ole vielä tottunut. Joka ilta (tai yö) kun tulen kotiin jalkoja kolottaa. Eilen hieroin niihin piparminttu-jalkageeliä, mutta aika laiha lohtu sekin.
Niin sain siis työtä eräästä helsinkiläisestä ravintolasta. Vuorot ovat iltaisin ja päättyvät siinä about kolmen tienoissa. Olen toistaiseksi viihtynyt hyvin, vaikka olenkin aina työpäivän jälkeen ihan poikki. Luulin että minulla on hyvä kunto, mutta näköjään alkukesän löhöily kostautuu...fyysinen työ vie kaikki mehut!
Muuten kesällä ei olekaan sitten tapahtunut mitään...en ole vähään aikaan jaaksanut kirjoitellakkaan! Tänä kesänä ei ole ollut oikeen menoa mihinkään, mutta se on silti osoittautunut melkein unelma-kesältä. Ei ole tarvinnut tehdä mitään, olen vaan hengaillut rannalla, kisahallilla ja ties missä. Ei ole tarvinnut stressata mitään, paitsi korkeintaan rahahuolia ja työnsaantia, mutta nekin ovat nyt sentään suht koht reilassa. Ei siis mitään valittamista.
Ainoa vaan, että haluisin vieläkin laihtua, mutta olen kyllä yksi toivoton tapaus sen suhteen... No ehkä tämä uusi työ kuluttaa kiloja pois? Äh tuntuu tyhmältä kirjoittaa tällaisia asioita...ei kai nyt onni voi parista kilosta riippua? Olenkohan muuttunut jotenkin pinnalliseksi? Mutta en voi auttaa sitä, että aina katsoessani kokovartalopeiliin, tunnen itseni todella epätyytyväiseksi itseeni... hmmm,monenkin naisen ongelma? No niin, nyt tästä taas päästään sitten syyttelemään yhteiskuntaa, vaikka ihan syystä kylläkin välillä! Sieltähän ne monet ongelmat juontuvat! Mutta mitäs sitten jos ei olisikaan yhteiskuntaa? Vai voisiko olla olematta yhteiskuntaa? Mikä yhteiskunta tarkkaan ottaen edes on? Vähän niinkuin ihmisten versio yhdyskunnasta (luonto-ohjelmista tuttu termi, eikö vaan...) vai? Kylläpäs menee taas vaikeaksi... Mutta siis olisiko näin, että ihmiset itse luovat suurimmat ongelmat itselleen?

Hesarissa oli juttu libanonilaisten ja israelilaisten blogeista ja keskinäisestä bloggailuista. Sepäs ois mielenkiintoista luettavaa! Pitänee alkaa etsimään niitä blogeja... mutta en tiedä jaksanko ihan vielä...ehkä vaan koomailen ensin tollottimen eli töllön ääressä, etten vaan sivistyisi liikaa!

Ainiin...olen innostunut rumbaamisesta! Olen joskus ennenkin innostunut siitä, kun näin jonkun rumba-dokumentin, mutta nyt innostuin taas! Eksyin päivänä eräänä kaivariin ja siellä oli hieno rumba-esitys ja jamitin sitten ihan innoissani yksin siellä yleisössä (kaverit hylkäsivät, kun eivät kestäneet enää rumbaa...nyyh!) muiden yksinäisten (tai vähemmän yksinäisten) jamittajien parissa tosin! Hmmm...missähän sitä pääsis... Haluaisin mennä johonkin lattari-klubille, mutta saa nähä lähteeköhän kukaan...