Pari sanaa suomalaisesta tasa-arvosta...

En tajua miten meidän suomalaisten mieliin on saatu iskostettua harhaluulo, että meillä on jotenkin erityisen tasa-arvoinen yhteiskunta. Jostain syystä oletamme, että koska emme kulje korkokengissä ja koska suurin osa naisista täällä käy töissä, on maamme joku tasa-arvon edelläkävijä maa. Hmmm...olisi kiva kuulla jotain fakta pohjaisia perusteluja tälle väitteelle!
Täällä tasa-arvo kysymykset pyörivät lähinnä sen ympärillä että esineellistetäänkö naisia mainoksissa (naisen fyysinen kauneushan mitätöi luonnollisestikin kaikki muut hänen ominaisuutensa!) ja mistä johtuvat palkkaerot (naisten syytä tietenkin! kun eivät pyydä palkankorotuksia...).
Toki suomalaiset miehet hakkaavat naisiaan enemmän kuin muut eurooppalaiset, mutta tämähän ei ole mikään tasa-arvo kysymys! Sehän johtuu vaan siitä että nämä miehet ovat väärin ymmärrettyjä ja väärin kohdeltuja. Pahimmassa tapauksessahan naiset jopa yllyttävät miehiään väkivaltaan! Nalkuttavat tai jotenkin muuten ärsyttävät. Alkaakin vaikuttaa siltä että nainen on enemmänkin syyllinen kuin uhri...Hmmm...

Vasta vähän aikaa sitten olen ruvennut havahtumaan siihen millainen naisten asema todellisuudessa on täällä pohjoisessa... Muistuttaa vähän tilannetta, kun vasta rippikoulussa tajusin miten rasistisia suomalaiset todella ovat, kun keskusteltiin maahanmuuttajiin liittyvistä asenteista. (Se oli mulle täysin uutta, koska olin kuitenkin kasvanut aika avomielisessä ympäistössä!) Lähes kaikki ryhmässämme olivat sitä mieltä, että ei mitään pakolaisia tänne Suomeen. Entisetkin voitais lähettää vaikka takaisin...

En koskaan ollut opettajien suosiossa peruskoulussa, sillä olin melko äänekäs ja itsepäinen tyttölapsi. Sehän ei ole tyttölapsille sopivaa...(pojilla se on vain normaalia).
Illuusioni tasa-arvosta murskaantui kuitenkin lopullisesti vasta myöhemmin, kun aloin opiskella erityisen miesvaltaista alaa. Vastaanotto oli hieman odottamaton. Mitään suoraa sukupuolirasismia en kokenut, mutta kiero totuus alkoi pikkuhiljaa paljastua...
Koska lukiossa olin ollut laiska paska, ja halusin tällä kertaa oikeasti oppia jotain, olin päättänyt olla aktiivinen oppilas. Valmistauduin ryhmätöihin käymällä materiaalia läpi etukäteen, tein töitä tunnollisesti ja esitin ryhmässä ideoitani innokkaasti. Yllättäen tämä ei ollutkaan muille ryhmäläisille ollenkaan mieleen - korjaus: ryhmän miespuolisille jäsenille!:O Hyväksyttävä rooli tytöille ryhmässä näyttikin olevan lähinnä hiljainen myötäilijä, joka nyökyttelee ja tukee poikien ideoita. (Mieshän se on tämän alan taitaja, ja naisten ei kannata esittää mielipiteitään, koska eivät asiasta tiedä mitään...vaikka olisivatkin olleet luennolla ja lukeneet materiaaleja!) Ehkä joskus (harvoin) nainen voi esittää itsekin muutaman ajatuksen, mutta on eri asia otetaanko niitä lainkaan huomioon.
Joskus ryhmätyö sai jopa huvittavia piirteitä. Se muuttui naurettavaksi kilpailuksi siitä, kenen ideat voittivat. Minä yritin ajaa ideoitani, koska ne olivat mielestäni hyviä. Tuntui että joidenkin jätkien oli kuitenkin väkisinkin keksittävä vastakkaisia ideoita ja jyrättävä sitten niillä, etteivät minun ideani vain pääsisi läpi! Huh huh...
Sori vaan miehet, mutta tämä ei anna teistä mitenkään vahvaa ja jämptiä kuvaa, niinkuin ehkä toivoisitte. Lähinnä vaikutatte näin toimiessanne säälittäviltä raukkiksilta!

Ja sitten sanotaan että naiset ovat passiivisia... Mistäköhän syystä?

Toinen ongelma ilmeni kun yritin luoda jonkinlaisia sosiaalisia verkostoja... Musta näyttää siltä että miehet eivät halua juurikaan ystävystyä naisten kanssa. Aluksi poijjat suhtautuivat minuun varsin myönteisesti, mutta kun kävi ilmi että kiinnostukseni ei ollut mitään muuta kuin kaverillista, vastapuolen kiinnostus lopahti täysin! Päin vastoin, vaikutti siltä että nämä poijjat eivät halunneet olla missään tekemisissä kanssani. Ikään kuin olisin jonkinlainen uhka...tai tauti!
Tyttöjen välillä taas esiintyi satunnaista kyräilyä, mutta en kyllä ihmettele miksi...

Kuulostaako tämä tutuilta tytöt? En ainakaan yhtään ihmettelisi...
Myös nämä piirteet saattavat kuulostaa tutuilta:
Bileissä jätkillä on taipumus yrittää dominoida cd-soitinta. Joillain jätkillä on tapana vieraisiinkin bileisiin tullessaan lampsia suoraan levysoittimen luo ja rämpsäistä oma levynsä sopimaan, kysymättä kenenkään muun mielipidettä. Ja vastaväitteille ei sitten ole sijaa!
Olen joskus kokeillut rajoja omissa bileissäni kieltämällä soittamasta inhoamaani musiikkia... sain järjestettyä aikamoisen kohtauksen! Viesti kun ei tuntunut millään menevän perille!

Joillakin jätkillä näyttää olevan myös tarve dominoida keskustelua...eli siis nämä jätkät ovat ihan koko ajan äänessä! (Okei, kyllä tällaisia naisiakin löytyy, mutta sanoisin että tämä on enemmän miehinen piirre!)
Miesten ja naisten erilaisista rooleista keskustelussa on itseasiassa tehty tutkimuskin: On mitattu, että ryhmätilanteissa miehet puhuvat kaksi kolmasosaa ajasta ja naiset noin kolmasosan. Jos nainen puhuu yli kolmasosan, häntä pidetään häiritsevänä ja dominoivana! Että sillä tavalla...

Eikä paljoa observointia tarvita, jotta tämän huomaisi ihan käytännössäkin. Suomalaisen tasa-arvon tilan huomaa itseasiassa jo siitä, miten keskusteluun tasa-arvosta suhtaudutaan. Keskustelin eräänä päivänä näistä asioista ystävieni kanssa eräässä kahvilassa. Ihan rauhallisesti ja kiihkoilematta. Keskustelumme sai silti välittömästi aikaan negatiivisen reaktion lähiympäristössämme. Jo asiasta mainitseminen sai sekä miehet että naiset katsahtamaan meihin ynseästi. Onko sitten se että tasa-arvosta ei saisi edes keskustella, merkki tasa-arvosta? Ei todellakaan, jos minulta kysytään...
Ja sen, että meillä asiat ovat paremmin kuin jossain Saudi-arabiassa, ei mielestäni pitäisi tarkoittaa sitä, että Suomen tasa-arvon tilaa ei saisi edes arvostella. Mutta jos Suomessa valittaa tasa-arvon puutteesta, leimautuu heti meuhkaavaksi akaksi, veemäiseksi ämmäksi tai jotain muuta vastaavaa. Nytkin varmaan jotkut teistä pitävät mua kauheana kiihkoilijana... mutta ei, en vihaa miehiä. En vain satu pitämään tietyistä yhteiskunnassa vallallaan olevista arvoista. Ja ei, nämä jutut eivät myöskään ole vain omia keksintöjäni...en ole yksin tätä mieltä!
Katsokaa vaan vähän ympärillenne, niin ehkä huomaatte asioiden todellisen laidan! (Jos ette ole vielä sattuneet sitä huomaamaan...) On todella vaikea uskoa, että Suomi olisi jokin tasa-arvon edelläkävijä maa. Suomessa tasa-arvo tarkoittaa sitä, että naisten on käyttäydyttävä kuin miehet ja miehet saavat olla töykeitä naisia kohtaan.
Jotkut suomalaiset miehet katsovat esimerkiksi oikeudekseen arvostella naisten ulkonäköä ja vartaloita ihan julkisesti ääneen, sekä lausua törkeyksiä tuntemattomille naisille, riippumatta siitä miltä he itse näyttävät!

Täytynee lähteä johonkin vaihtoon vertailemaan asioiden tilaa... olisi surkeaa huomata, että joka puolella asiat ovat samalla tavalla!