...part two...

Tällä kertaa sarjassamme lauantai-illan teinileffoja vuorossa oli cheerleader pläjäys "bring it on". Pikkuveli nieli taas valintani kiltisti, vaikka kommenttina olikin että "sä katot vaan pissis-leffoja!". Lainasin kyllä älykkäämmänkin tuntuisen elokuvan(2 leffaa 3€), mutta en jaksanut katsoa sitä.
Elokuvasta jäi vähän ristiriitainen olo. Käsikirjoitus ei ollut kovin loisteliasta ja näytteleminen ontui paikoin pahastikin (tuntui että näyttelijöiksi oli palkattu cheerleadereitä oikeiden näyttelijöiden sijaan). Mutta leffasta jäi pirtsakka jälkimaku; tavallaan se oli kuitenkin ihan hyvää kuvausta urheilumaailmasta. Urheiluelokuva se mun mielestä olikin enemmän kuin mikään muu...Ehkä leffan aluksi itsestään selvältä vaikuttanut kökköys johtuikin osittain myös siitä, että sitä oli vaikea laittaa mihinkään valmiiseen kategoriaan...tyypillisen teini-komedian muottiin se ei mielestäni sopinut. Eikä se ollut kyllä mitenkään hurjan hauska...
Joo, olen nyt saanut lukea sen verran paljon frankfurtin koulukunnasta ja sen sellaisesta, että väkisinkin alkaa kritisoimaan kritiikkiäkin kriittisellä silmällä. Niin siis frankfurtin koulukuntalaisten mielestähän kulutusyhteiskunnan viestintä-tuotteiden tarjoama tyydytys perustuu siihen, että ne ovat kaikki samasta muotista ja ne vastaavat aina ihmisten odotuksia (siis ikinä ei tule mitään uutta, joka pistää ajattelemaan...). Se tyydytys ei sitten ole aidosti tyydyttävää...tai jotain sinne päin. Ehkä tää leffa ei nyt sitten tuntunut niin hyvältä sen takia, että se ei vastannut - ja se ei todellakaan vastannut - mun odotuksia. Tai sitten se oli vaan paska...