...part two...

Tällä kertaa sarjassamme lauantai-illan teinileffoja vuorossa oli cheerleader pläjäys "bring it on". Pikkuveli nieli taas valintani kiltisti, vaikka kommenttina olikin että "sä katot vaan pissis-leffoja!". Lainasin kyllä älykkäämmänkin tuntuisen elokuvan(2 leffaa 3€), mutta en jaksanut katsoa sitä.
Elokuvasta jäi vähän ristiriitainen olo. Käsikirjoitus ei ollut kovin loisteliasta ja näytteleminen ontui paikoin pahastikin (tuntui että näyttelijöiksi oli palkattu cheerleadereitä oikeiden näyttelijöiden sijaan). Mutta leffasta jäi pirtsakka jälkimaku; tavallaan se oli kuitenkin ihan hyvää kuvausta urheilumaailmasta. Urheiluelokuva se mun mielestä olikin enemmän kuin mikään muu...Ehkä leffan aluksi itsestään selvältä vaikuttanut kökköys johtuikin osittain myös siitä, että sitä oli vaikea laittaa mihinkään valmiiseen kategoriaan...tyypillisen teini-komedian muottiin se ei mielestäni sopinut. Eikä se ollut kyllä mitenkään hurjan hauska...
Joo, olen nyt saanut lukea sen verran paljon frankfurtin koulukunnasta ja sen sellaisesta, että väkisinkin alkaa kritisoimaan kritiikkiäkin kriittisellä silmällä. Niin siis frankfurtin koulukuntalaisten mielestähän kulutusyhteiskunnan viestintä-tuotteiden tarjoama tyydytys perustuu siihen, että ne ovat kaikki samasta muotista ja ne vastaavat aina ihmisten odotuksia (siis ikinä ei tule mitään uutta, joka pistää ajattelemaan...). Se tyydytys ei sitten ole aidosti tyydyttävää...tai jotain sinne päin. Ehkä tää leffa ei nyt sitten tuntunut niin hyvältä sen takia, että se ei vastannut - ja se ei todellakaan vastannut - mun odotuksia. Tai sitten se oli vaan paska...

Asiasta kukkaruukulle...

Vihdoinkin tietokoneen äärellä - ja ei mitään kirjoitettavaa! Muutamastakin seikasta voisi päätellä, että minulla ei ole tällä hetkellä elämää: a)ei mitään kirjoitettavaa b)ei mitään tekemistä...joten jatkan kirjoittamista edelleen.
Olen tällä hetkellä vanhempieni talossa. Vanhempani ovat mökillä. Syön vähän väliä jätskiä, koska vanhempien jääkaapissa ei ole muuta kuin makkaraa. En jaksa paistaa sitä. Viime viikon olin mökillä ja siellä sain syödä ihan tarpeeksi makkaraa.
Olen harkinnut kuntosallilla hikoilua, mutta toistaiseksi en ole jaksanut raahautua paikan päälle...hikoilen tällä kelillä vaikka istuisin paikallani! Kuntosali voisi kuitenkin tulla tarpeeseen: mökillä ei ole juuri muuta tekemistä kuin syöminen ja rannalla makoilu. Tänä vuonna en uskaltautunut lenkkipolulle sellaisten villipetojen, kuten itikoiden ja paarmojen, syötäväksi.
Koulukirjojen lukeminenkin voisi tulla kysymykseen (olen ilmoittautunut kesäyliopistoon), mutta ei näin kuumalla jaksa.

Se miksi päädyin vanhemmilleni alkoi siitä kun pikkuveljeni oli täällä yksin kotona. Päätin ilahduttaa veikkaa: vuokrasin videon ja ostin pussillisen irtokarkkeja. Pitkällisten pohdintojen päätteeksi päädyin lopulta vuokraamaan Mean Girlsin...en muutakaan keksinyt. Pelkäsin että veljeä ei kiinnosta "tyttöjen" leffat, mutta olin unohtanut että veli ei olekaan enää pieni, vaan teini-ikäinen... Kyllähän Lindsey Lohan aina silloin kiinnostaa, vai mitä? Se oli muuten aika pelottavan todenmukainen elokuva.
Olin lukion jälkeen vuoden töissä eräässä toisessa lukiossa (en todellakaan tiedä miten annoin itseni päätyä sellaiseen asemaan). Se ei ollut kivaa...mutta ulkopuolisena huomasi hyvin, millaiset kuviot siellä pyörii ja mikä niissä mättää.
Se lukio oli aivan kuin suoraan tuosta leffasta, yksittäisiä henkilöhahmoja oli jopa tunnistettavissa, aivan selkeästi! Niin siis leffassahan on käynnissä teiniprinsessojen välinen sota ja ilkeyksillä ei ole rajaa... Jos pitäisi valita itse joku henkilö johon samaistuisin, niin se olisi ehkä päähenkilön taiteellinen ystävä (joo, tein nettitestin ja siinäkin olin highschoolissa kuulema artsy kid...), josta liikkui ilkeitä huhuja, joiden mukaan hän oli mm.lesbo, mutta joka paljastui kuitenkin lopussa heteroksi ja pussaili viimeisessä kohtauksessa matikkajoukkueen oudon kapteenin kanssa... No en ihan pussaillut matikkajoukkueen kapteenin kanssa, mutta naapurissani asui joku shakkikerhon jäsen tms. Moikkasimme aina koulun ulkopuolella, mutta ilmeisesti koulussa kumpikaan meistä ei oikeen kehdannut moikata toisiaan, koska olimme niin eri piireistä tai jotain...hölmöä... Suuremmilta osin olin kuitenkin varmaan melko tavallinen talliainen lukiossa, en mitenkään erityisen taiteellinen. Päin vastoin, tuntui että jos joskus paljastui että osaan tai tajuan jotain, se lähinnä ihmetytti ihmisiä. En sitten varmaan ollut ulospäin kovin "artsy" tai muutenkaan osaavan tai kovin älykkään oloinen... mutta se on kyllä aina ihmetyttänyt mua minkälaisia ennakkokäsityksiä ihmisillä on musta, ja miksi? Ehkä vaan vaikutan ulospäin jotenkin tumpelolta tai hölmöltä...
Mitenköhän taas päädyin kelailemaan jotain lukioaikoja? No joo...kuitenkin, ens viikolla olen päättänyt joka tapauksessa harrastaa liikuntaa, ja ehkä suuntaan rannalle parin kaverin kanssa, vaikka en kyllä tiedä miten selviän siitä, kun on niin kuuma...mutta ehkä raportoin siitä sitten, tai sitten en... joo, okei moi!