Kulinaariset houkutukset ja järkevyyden ainainen(?) tylsyys

Miksi kaikkein järkevin vaihtoehto tuntuu niin usein kaikkein tylsimmältä? Miksi ei voi olla aina aivan älyttömän hauskaa kun on tehnyt ne kaikki(näennäisesti) fiksuimmat valinnat vaan tekee ne sitten hampaat irvessä?

Koska budjettini on niin tiukalla, olin päättänyt tänä iltapäivällä mennä kotiin ja valmistaa maukkaan risoton 99 sentin(puhun siis hinnasta) makkarasta ja muusta kaapin perältä löytyvästä. Lampsiessani ratikkapysäkille yths:n valohoidosta alkoi Töölön Chico's kuitenkin salakavalasti kutsua. Yksin kotona kokkaamisen ajatus tuntui lopulta niin tylsältä, että päätin poiketa ravintolaan lounaalle, vaikka lounassetelinippuni alkaakin uhkaavasti lähestyä viimeistä sivuaan. Kahdesta vaihtoehdosta mukavammalta tuntuva jälleen voitti, vaikka toinen olisi ollut ehkä köyhän opiskelijan kannalta järkevämpi.

Yliopistoruokailu on rajoittanut tylsyyttäni hieman viime aikoina; Lounasseteleiden lataaminen Unicardille kiellettiin, kun joku oikeamielinen maailmanparantaja(=ärsyttävä pilkunviilaaja) keksi vouhottaa siitä että sillä voi maksaa alkoholiostoksensa jossain random baarissa. Eihän tällainen nyt käy laatuun meidän oikeamielisessä Suomessa!
Niinpä joudun(=pääsen) kuluttamaan lounassetelini kalliimmissa ravintoloissa. Yliopistoruokailussa ne olisivat toki riittäneet paljon useampaan ruokailu kertaan, mutta onpahan ainakin yksi vääryys maailmasta taas korjattu. Nyt kun vielä parannettaisiin se nälänhätä...
Kaikesta tästä tylsyydestä huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että joskus muinoin latasin lounareita Unicardille noin 150€:n edestä. Niillä porskutellaan vieläkin! Ilman niitä olisin varmaan mennyt jo konkkaan...

Se mulle ei oo vieläkään selvinnyt onko järkevien asioiden tylsyys pelkkää sattumaa, johon nyt vaan sattuu kiinnittämään muita helpommin huomionsa. Vai piileekö vähemmän rationaalisten asioiden hauskuus juuri siinä että ne eivät ole kovin järkeviä valintoja?

Samalla tavalla kuin ravintoloissa syöminen olisi myös erittäin kivaa nukkua aina puoleenpäivään, jättää kämppä imuroimatta, lähteä bilettämään vaikka läksysuma painaa ja lintsata kaikki tylsät luennot. Onneksi olen kuitenkin sen verran tylsä ihminen, että saan elämäni pysymään joten kuten kasassa (joskaan en kuitenkaan onneksi ihan järjestyksessä!) Tänäänkin olin niin järkevä että otin ruokalistasta kaikkein halvimman (ja vähäkalorisimman) annoksen, eikä tarvinnut edes maksaa lounarin lisäksi kuin 30 senttiä ylimääräistä!